Pieni jalanjälki, suuri kädenjälki

Kädenjälki:
Kasvipohjaisista kuiduista valmistetut luonnonkuitueristeet sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä fotosynteesillä. Kun kasvikuidut hyödynnetään lämmöneristetuotteiden raaka-aineena, ei materiaaliin sitouttanut hiilidioksidi vapaudu takaisin ilmakehään, vaan se varastoituu osaksi rakennuskantaa kymmeniksi, ellei sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

Elinkaarensa lopussa luonnonkuitueristeet voidaan kierrättää monin eri tavoin, mikä vähentää vaikeasti kierrätettävän jätteen ja mikromuovikertymien syntymistä sekä tukee kiertotalouden tavoitteita. Myös hiili jatkaa kiertokulkuaan pysyen pois ilmakehästä. Parhaimmillaan biohiileksi valmistaminen siirtää hiilen talteen tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.

Jalanjälki:
Rakennusmateriaalien hiilijalanjälki koostuu suurilta osin luonnonvarojen käytöstä, maankäytön muutoksesta, suorista materiaalipäästöistä (esim. sementin valmistus) sekä valmistuksen aiheuttamista päästöistä kuljetuksineen ja energiankulutuksineen.

Luonnonkuidut ovat uusiutuvia raaka-aineita ja enimmäkseen luonnonkuitueristeistä valmistetaan kierrätetyistä raaka-aineista. Silloin vaikutukset luonnonvaroihin ja maankäytön muutokseen ovat hyvin minimaalisia muihin materiaaleihin verrattuna. Valmistustekniikka on luonnonkuitueristeillä poikkeuksetta energiatehokasta sillä kuidun työstö ei vaadi sulattamista korkeissa lämpötiloissa, jolloin energiankulutus on vähäistä.

Luonnonkuitutuotteet ovat luonnostaan ympäristöystävällisiä sillä niiden valmistuksen aiheuttama hiilijalanjälki on huomattavan pieni, kun taas kädenjälki on moninkertainen päästöihin nähden. Kun vielä huomioidaan vältetty päästö suurempipäästöisen materiaalin korvaantumisen seurauksena, huomataan, että luonnonkuitueristeitä käyttämällä voidaan sekä minimoida hiilijalanjälki että maksimoida ilmastohyöty eli hiilikädenjälki.